Haluan asua lähellä heitä

Ystävä kävelymatkan päässä on tavoitteeni asumiselle.

Yllätyin pari vuotta sitten, kun fanittamani toimittaja Riikka Suominen kirjoitti Apu-median kolumnissaan, etteivät ystävät vaikuta siihen, missä kukakin päättää asua.

Vain pari kertaa muistan kuulleeni ihmisen erikseen sanovan, ettei muuta, koska lähellä asuu ystäviä. Kummallakaan kerralla sanoja ei elänyt kahden vanhemman ydinperheessä, Suominen kirjoitti.

Tämä on nimittäin aihe, josta itse puhun ihan jatkuvasti ystävieni kanssa. Voisihan sitä juu miettiä asuvansa muuallakin, jos ystävät muuttaisivat samalla.

Mutta mutta, tottahan se tietysti on: Suomi on ydinperhekeskeinen maa, jossa ihmiset muuttavat lapsia saatuaan lähelle entisiä ydinperheitään eli lasten isovanhempia. Ja mietin kyllä säännöllisesti itsekin, missä olisi halvempaa asua. Toistaiseksi on tuntunut mahdottomalta lähteä kauemmas, ja juuri lähellä asuvien ystävien takia. Ollaan siis valittu kodin seinien sisälle pienet neliöt mutta kodin ympärille sosiaalinen piiri.

Ystäviä käynyt syömässä, best.

Jep, olen jorissut aiheesta aiemminkin: asun ystäväni seinänaapurina. Moni ystävä asuu kävelymatkan päässä.

Atlanticissa oli äskettäin super symppis juttu, jossa kirjoittaja suorastaan julisti, että meidän tulisi asua lähellä ystäviämme. Silloin on helppo tarjota emotionaalista tukea ja olla mukana ystävän arjen ytimessä. En voisi olla enempää samaa mieltä.

Kaikesta tästä on etuja, siis nimenomaan ystävyydelle itsessään. (Naapuriapu ja yhteisöllisyydestä hyötyminen on asia erikseen.) Totta kai yhteinen arki voi myös erottaa ja saada pitämään toista itsestäänselvyytenä. Haalistaa suhdetta. Ja kyllä, kadehdin usein ihmisten yökyläilyjä kauempana asuvien ystäviensä luona (isoissa kodeissa, joissa on tilaa yövieraille). Ajattelen, että siinä tapahtuu erityistä taikaa.

Mutta kuitenkin, tällaisista arkisista asioista nautin itse juuri nyt suuresti, kun ystävät ovat lähellä:

Ystävän lapsineen voi pyytää samana päivänä käymään päiväkodin jälkeen, kun logistiikka ei vaadi sen kummempaa järjestämistä kuin yhteisen kävelymatkan päikyltä meidän luoksemme.

50 kalapuikkoa iltaruuaksi pihassa. Tätä muistellaan vielä pitkään.

Spontaanit iltakävelyt. Spontaanit iltakävelyt niin, että ystävä ottaa yllärinä jämäviinipullon mukaan jääkaapista. Aamukahvit ennen töitä (vaikka klo 8.00). Kesällä etätyöpäivän lounas jommankumman pihalla, talvella jommankumman luona (omat ruuat voi ottaa mukaan). Viesti: lähdetkö viinille 5 min päästä?

-Raisa

Suositus: Ida Kukkapuron tuore tietokirja Sisaruuksia on kiinnostava puheenvuoro iänikuista ydinperhekeskeisyyttä vastaan. Ystävät perheenä -ajatus on siinä kauniisti läsnä.