Näin saat ystäviä
Provo otsikko, sillä mennään. Harvemmin jaetut vinkit tulevat tässä.
Tällä viikolla tein toimittajana ystävyyttä sivunneen tosi kivan haastattelun. Yks iso etuoikeus omassa elämässäni on se, että työn takia pääsen juttelemaan usein tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden kanssa vaikka nyt ihmissuhteista. Lisäksi tietenkin juttelen niistä esim. meidän aamukahvikerhossa, joka kokoontuu säännöllisen epäsäännöllisesti heti lasten päiväkotiin viennin jälkeen, ennen töiden aloittamista. Tähän postaukseen kokoan ihmissuhteiden asiantuntijoilta ja kokemusasiantuntijoilta (!) peräisin olevia ajatuksia siitä, miten niitä ystäviä voi saada.
Oon itsekin toivonut aika ajoin, että elämässäni olis enemmän ystäviä. Kymmenen vuotta sitten ekalla äitiyslomallani taisin olla ihan klassisen yksinäinen. Eihän se aina oo helppoa, mutta provosti väitän, että:
Tee näin ja saat ystäviä
Kerro itsestäsi. Itsestäänselvyys? Ei todellakaan! Eräs korkean tason asiantuntija pointtasi just mulle haastattelussa, että monet on oppineet vähän kuin manipuloimaan toisia kuuntelulla, kuuntelua esittämällä. (Provoiluni näemmä jatkuu.) Ollaan siis elämän varrella eri yhteyksissä huomattu, että kuuntelemalla saa ystäviä, koska monet rakastaa puhua itsestään. Mut suhteiden syveneminen vaatii sitä, että sitä tuo itsekin asioita pöytään - eikä mene sosiaalisiin tilanteisiin kuin leffaan konsanaan katsomaan, millaista tarinaa tänään on (muiden tuottamassa) ohjelmistossa.
Etsi motivaatiomatch. Ihmisiä klikkauttaa toisiinsa joskus samanlaiset persoonallisuudet, joskus yhteinen tavoite. Se voi olla konkreettinen (maraton, psykologian pääaineopinnot). Mut ehkäpä vähän epämääräisempi meillä taitaa olla sama suunta -kokemus on jopa yhdistävämpi?
Luota intuitioon. Kaikkien kanssa ei vaan klikkaa. Ystävyys on yhtä suuri mysteeri kuin rakkaus ja toisaalta yhtä simppeli: toisiin rakastuu, toisiin ei.
Kerrytä yhteistä muistia. Ystäviä yhdistää kollektiivinen muisti, kirjoittaa tutkija Aino Luotonen kauniisti Perheyhteiskunnassa. Ja jotta voi muistella ystävien kanssa, pitää kokea asioita heidän kanssaan. Matikka on lyhyt: ihmisten kanssa on vietettävä aikaa, jos haluaa niiden ystäväksi.
Priorisoi ystäviä. Liittyy edelliseen, ja vahvasti myös Mannen viimeviikkoiseen postaukseen. Ei kukaan halua tuntea olevansa plan b: sorry, tuli muutos suunnitelmiin, mies haluaakin Bauhausiin niin menemme koko perhe.
Pane ystävät lasten edelle. Manne kirjotti viime viikolla superhyvin: Suunnittelu ystävien kanssa vaatii yleensä säätämistä ja priorisoimista, usein puolison ja myös lasten aktiivista depriorisointia.
Eli öööö, pitääkö ystävät panna lasten edelle palavassa talossa? En ota kantaa, päätä itse. Onneksi elämä on enimmäkseen arkea eikä tulipaloja (öhö öhö). Mulla oli yhdessä vaiheessa turhan jäykkä periaate, että ”en halua sopia menoja niille illoille, kun lapset on meillä” (mulla on perheessäni neljä lasta, jotka on meillä puolet ajasta). Tajusin lieventää sisäistä sääntöäni tällaiseksi: en sovi joutavia menoja illoille, joina lapset on meillä. Ystävät on asia täysin erikseen.
Opettele ystävyyden lajit. Eräs jaotteluista on kolmen H:n malli: on erikseen hyödylle, huville ja hyveellisyydelle perustuvat ystävyydet.
Hyöty-ystävät auttaa, huviystävät lähtee radalle, ja hyveellisyydelle perustuvat ystävyydet on niitä ”syvempiä” ja usein pitkäkestoisiakin suhteita. Mutta tämähän ei ole paremmuuteen perustuva jaottelu. Pointtina on ymmärtää suhteiden erilaisuus, ettei tule itse vaatineeksi liikoja hyöty- tai huviystäviltä.
-Raisa
Suositus: Suosittelen ystävän tapaamista Vallilan ihanassa Petiit-viinibaarissa (kuva), ja suosittelen syömään kotona Ingman Creamy maapähkinä-banaani vegaaninen -nimistä jäätelöä.